Vuosi 2021, mitä ensimmäiseksi tulee mieleen? Jee, ihanaa että se on vihdoinkin loppu!
Ai, miksi? Päällimmäisenä ajatuksena on tuulimyllyjä vastaan taistelu. Se oli rankkaa, kun taistelu jätetään ns. heikoimmalle eli potilaalle/asiakkaalle, jolla on muutenkin haasteita arjen kanssa. Voimaannuttavaa oli että Kela kuitenkin joutui taipumaan ja korjaamaan virheelliset päätökset, mutta vain siksi että olin sinnikäs ja pidin puoleni.
Toinen hyvin raskas asia on ollut luopumisen opettelu ja sopeutuminen nykyiseen olotilaan. Se ei tarkoita luovuttamista. Teen edelleen kaikkeni minkä pystyn toipuakseni. Kysymys on kuitenkin ollut viruksesta, joka nykytilan on aiheuttanut. Eli periaatteessa siitä pitäisi toipua. Painotus sanalla pitäisi. Mutta kukaan ei tiedä miten tässä käy. Asiantuntioillakin on toisistaan poikkeavat mielipiteet koronainfektion jälkitilasta toipumisesta tai sen kestosta. Pientä edistystä on tänä vuonna kuitenkin onneksi tapahtunut, mutta todella pienillä askelilla mennään. En kiellä etteikö välillä ole mielessä käynyt... Tässäkö tämä nyt oli? Olen mm. kuin vanhus, tasapaino on mitä on, liikkuminen hidastunut ja nukun vuorokaudessa enemmän kuin olen valveilla. Eihän elämän tälläistä pitänyt vielä olla??? Ennen itsestään selvät asiat, ovat nykyään haastavia ellei jopa mahdottomia. Musiikki, joka on tärkeä osa elämääni, on ollut livekeikkojen osalta pois laskuista. Ehkä sitten kun taas pääsen keikoille... Sen voisi vaikka muotoilla Vesterisen sanoilla:
"Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa
Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa."
Ihminen on outo otus. Voin jäädä miettimään edellä mainitsemiani asioita ja vajota tummiin syvyyksiin... Surkutella itseäni ja pohtia miksi juuri minulle kävi näin? Samalla kierien itsesäälissä. Tai vaihtoehtoisesti voin miettiä miten tästä selvitään ja mitä hyviä asioita tämä vuosi on kaikesta huolimatta tuonut mukanaan? Se ei tarkoita että yrittäisin väenväkisin hakea positiivisia asioita sieltä missä niitä ei ole. Vuosi on ollut raskas, mutta onneksi se ei ole ollut kokonaan tummien värien sävyttämä. Välillä sitä voi olla vaikea muistaa siinä hetkessä, kun kiukuttaa ettei pysty ja kykene asioihin, jotka aikaisemmin ovat sujuneet ilman ongelmia.
Hyvistä asioista tulee mieleen ystävät, kaverit, läheiset... kaikki ihanat ihmiset ❤️ Ei ole väliä onko lähellä vai kaukana. Onko yhteydenpito ollut tapaaminen, puhelu, viestittely, usein tai harvoin... Tänä vuonna on ollut upeita kohtaamisia ja hienoja hetkiä, jonka vuoksi taas muistan kuinka ihanaa elämä on. Ei haittaa vaikka sosiaalisuus väsyttää ja uuvun nopeasti, koska se kuitenkin piristää. Kätken ne kaikki sieluni sopukoihin. Vuosi on jälleen tuonut mukanaan myös uusia tuttavuuksia. Osa on viipynyt hetken samalla polulla ja osa on tullut jäädäkseen pidemmäksi aikaa. Olen jokaisesta lyhyestäkin hetkestä iloinen.
Olen myös kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut. Välillä on vaikea myöntää että tarvitsee apua tai saatika pyytää sitä. Ihmisen, joka on ollut itsenäinen ja mennä viuhtonut, välillä kovallakin vauhdilla on vaikea pysähtyä ja olla autettavana. Tämä vuosi on ollut kasvun aikaa, välillä kipeääkin ja se jatkuu edelleen. Toisaalta on hienoa, että vieläkin voi oppia itsestä ja muista ihmisistä uusia asioita.
Eihän tämä vuosi nyt ihan mahdoton ollutkaan, kun tarkemmin ajattelee. Olen iloinen ja onnellinen niistä ihmisistä jotka ovat lähelläni, sekä teistä jotka blogiani käyvät lukemassa. Kiitos siitä ❤️
Onnea ja iloa vuoteen 2022!
