Viikonlopun fiiliksiä

Aamuaurinko värjää taivaan.

Aamut ovat olleet viime päivinä hyvin kauniita. Viikolla niistä ei ehdi paljoakaan nauttimaan, kun ohjelma alkaa heti aamupalan jälkeen. Näin lauantaina on hieman vähemmän ohjelmaa.

Lunta riittää niin ettei viitsi hangessa kahlata.

Täällä on ollut tosi mielenkiintoisia luentoja ja kivoja ryhmäkokoontumisia. Parasta antia kuitenkin ovat olleet yksilöajat eri asiantuntijoiden luona. Lisäksi olen tutustunut ihaniin ihmisiin ympäri Suomen. Vertaistuki on todella arvokasta. Harmi vain että tämä jakso on kuntoutuksen viimeinen. Täällä oleminen on ollut todella antoisaa.

Frisbeegolfia olisi voinut pelata, mutta tuuli oli todella kova.

Kuntoutuskeskuksen hoitajat ovat todella ihania. Tuntui kuin olisi kotiin tullut. Vaikka ensimmäisestä olostani täällä on aikaa jo 2v, niin täällä on edelleen tuttuja. Olin yllättynyt kun osa vielä muisti minut nimeltä. Voisi luulla varmaan maksetuksi mainokseksi, mutta täällä on hyvä olla. Vielä on kuntoutumista jonkin verran jäljellä. Mukaani saan mukavia muistoja, ihania tuttavuuksia ja oivia ohjeita arjessa selviytymiseen. Tällä hetkellä ainakin motivaatio on korkealla.

Ulkoilumaastot ovat mainiot kuntoutuskeskuksen läheisyydessä. Tällä jaksolla vain osui lumimyrskyä ja liukkaita kelejä, joten tyydyin vain lyhyisiin happihyppelyihin pihalla ja lähietäisyydessä. Fyysinen rasitus ja sosiaalisuus ovat saaneet fatiikin pahenemaan. Varsinkin aamuisin on tosi vaikeaa. On kuin liikkuisi hidastetussa leffassa.

Pihan männyissä on kaunis lumi- ja jääkoristelu.

Talvinen luonto on nyt kyllä kauneimmillaan. Mukavaa kun huoneeni on toisessa (ylimmässä) kerroksessa, jonka ikkunasta näkee mukavan kauas 8-tien toiselle puolelle.

Aivot?

Vapaa-ajan ongelmia täällä ei ole. Voi kuntoilla kuntosalilla, ulkoilla, kesällä grillipihalla järjestetään mukavaa ohjelmaa, pari kertaa viikossa on mahdollisuus katsoa elokuvia auditoriossa ja vihertilassa voi pelata kaikenlaisia pelejä (biljardi, ilmakiekko, lautapelejä ymv.), kuunnella musiikkia ja katsoa telkkaria isolta seinältä. Arkena iltaohjelmaa on joka ilta. Täällä on kuntoutujien käytössä myös viihtyisä olohuone ja päiväsali, jossa voi lukea päivän lehdet. Lisäksi täällä on kädentaitotila, jossa voi tehdä kaikenlaista kädentaitoihin liittyvää. Siellä on tosi mukavat ohjaajat. Itse olen ollut todella väsynyt, joten en ole jaksanut hyödyntää kaikkia vapaa-ajantoiminnan mahdollisuuksia. Eilen perjantaina aloitin silkkihuivin värjäämisen. Tällä hetkellä se on kesken kuten kuvasta näkyy. Eilisen jäljiltä se muistutti lähinnä aivoja, joka sopiikin täällä olemisen teemaan. Tänään lisäsin siihen vähän väriä, huomenna näkee onko lopputulos mieluisa.

Maskun neurologinen kuntoutuskeskus

Toivottelen kaikille lukijoille mukavaa viikonloppua!

Mä näitä polkuja tallaan...🎶

Pitkät on käytävät.

No en ehkä kuitenkaan viimeiseen asti näitä käytäviä kävele. Pitkiä ne ovat, koska maanantaina kertyi pelkkää käytävällä kävelyä 2.5 km ja tiistaina sama määrä pelkästään siirtyminä paikasta toiseen. Onneksi päivät ovat sisällöltään hyviä ja mielekkäitä, niin pitkät käytävät ei haittaa. 

Hissiselfie ;)

Olen Maskun neurologisessa kuntoutuksessa. Pääsin tänne Kelan kuntoutukseen. Ensimmäinen jakso oli 5pv viime lokakuussa. Meillä on tosi mukava ryhmä koossa eri puolilta Suomea.

Melkein kuin metroasemalla.

Asustelen tämän jakson ajan Louhisaari siivessä. Jossa minulla on tosi mukava ja tilava yhden hengen huone.

"Kotikäytävä"

Olen täällä long covidin oireiden vuoksi. Täällä saa tosi hyvää moniammatillista kuntoutusta. Fatiikki ja uupumus kiusaa jonkin verran, koska fyysinen rasitus ja sosiaalisuus käyvät voimille. Mutta kolikon toinen puoli on hyvä kuntoutus ja vertaistuki, vaikka meillä kaikilla on hieman eri sairaudet, mutta yhteistä on neurologiset ongelmat ja oireet. Odotan kyllä paljon tältä jaksolta, vaikka viime marraskuussa loukkaamani nilkka hieman hidastaa menoa. Kun sairastin koronan 2020 keväällä, olin sairaalajaksojen jälkeen täällä kuntoutumassa kotiutuskuntoon. Joten henkilökunta ja talon tavat ovat tuttuja. Ja asioita helpottaa ettei tarvitse paljoa kerrata menneitä, koska heillä on tiedot ja voidaan keskittyä olennaiseen, eli tämän hetken tilanteeseen.

Näkymää pääovilta.

Tänään on tiedossa mielenkiintoisia luentoja, ryhmäliikuntaa ja henkilökohtainen fyssarin aika. Eli kaikkea kivaa. Täällä on myös mukavat ulkoilumaastot. Vielä en ole pikku happihyppelyä kummempaa lenkkiä ehtinyt tekemään, mutta lähipäivinä toivottavasti ehtii. 

Reippailua Ruissalossa

Ruissalon puistotie

Jokin aika sitten olimme Jyrin kanssa Ruissalossa lyhyellä happihyppelyllä ja kuvaamassa kauniita talvimaisemia Saaronniemessä ja Kansanpuistossa.

Saaronniemen uimaranta venelaiturin vieressä.

Saaronniemessä tuuli kylmästi, joten viivyimme vain hetken uimarannalla kävellen.

Uimaranta ja laskevan auringon kajo.

Saaronniemen uimarannalla oli hento jäälauttarykelmä, jonka joukossa uiskenteli sorsapariskunta. 

Rouva ja herra sorsa.

Sorsapariskunta seurasi meitä, kun kävelimme rannalla. He ilmiselvästi odottivat että saavat herkkuja. Tällä kertaa tuotimme kuitenkin pettymyksen heille.

Ruissalon puistotie.

Säätila oli muutan asteen plussalla, joten pidimme kiirettä ja menimme Kansanpuistoon kuvaamaan talvisia maisemia, ennen kuin lumet putoavat puiden oksilta maahan.

Choraeuksenlähde

Luontopolulla oli mukava kävellä, kun sinne ei osunut lainkaan tuuli ja lumetkin olivat vielä puissa ja pensaissa.

Vanha luontopolun kyltti.

Aika rauhassa saimme kävellä, ei ollut ruuhkaa. En jaksanut kovin pitkää lenkkiä kävellä. Fatiikki tuli aika nopeasti taas kiusaksi. Toki edellinen päivä oli ollut aika raskas, joten ei ollut yllätys että väsyn nopeasti.

Näkymä on kuin satumetsässä.

Sininen hetki teki tuloaan, juuri hieman ennen kuin olimme kotiin lähdössä. Lyhytkin reippailu kuitenkin piristi. Ruissalo on yksi lempipaikoistani ja metsäkävelyt ovat voimaannuttavia.

Joskus on hyvä kurkistaa myös ylös.

Ruissalossa on paljon hyvin vanhoja tammia joiden annetaan maatua metsään, siellä on joka vuoden aikaan kaunista. Vanhoissa tammissa on kauniit kiharaiset oksat. Ja valkoisessa asussaan ne ovat todella kauniita.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa ulkoilla.

Oikein mukavaa viikonloppua :)

Piristävää peliseuraa

Battel Sheep pelilauta ja lampaat.

Alkuvuosi on sujunut rivakasti. Fatiikin lääkitystä muutettiin heti alkuvuodesta voimakkaiden sivuoireiden vuoksi. Sen seurauksena alkoivat taas päänsärky, aivosumu ja uupumus lisääntyä. Mutta kestän ne mieluummin kuin lääkityksen sivuoireet. Joista kurjin oli voimakas hikoilu, onneksi kyse ei ollut vaihdevuosista, koska hikoilu on nyt pikkuhiljaa vähentynyt, kun lääkitystä kevennettiin. Samalla muutkin oireet ovat "siedettäviä".

Alkuvuosi meni vähän sumussa, potien päänsärkyä ja samalla unirytmikin meni ihan raiteiltaan. Nyt pikkuhiljaa ollaan taas normirytmissä. Ja jaksan jo keskittyä kirjoittamaan blogiakin. Viime sunnuntaina näin tyttären perhettä pitkästä aikaa. Heillä oli loppuvuodesta flunssakierre, joten ollaan vain soiteltu ja viestitelty. Jälleennäkeminen 5v ja 3v lastenlasten kanssa oli riemukas. Pidettiin pelipäivää, olin ostanut heille Battle Sheepin. Se oli tosi kiva peli. Pikku neiti 5v päihitti meidät aikuiset ihan suvereenisti. Hänen pikkuveli oli mun kanssa joukkueena ja tulimme toiseksi. Tämä on peli joka viihdyttää ja on helppo myös nuorempien oppia. Se on taktiikkapeli ja se voittaa kenellä on eniten lampaita laiduntamassa. Ei se turhaan ole ollut vuonna 2014 vuoden peli.

Battle Sheep pelilauta.

Battle Sheepin lisäksi pelasimme Sushi gota! Sekin oli mukava peli. Tosin huomasin et kahden uuden pelin opettelu oli mulle vähän liikaa ja fatiikki teki tuloaan. Pelaamisen lisäksi päivään mahtui piirtämistä, tarrapallojen viskelyä, kissan (pehmolelu) pesän rakentelua, piilosia ja monenmoista muuta puuhaa. Pikkuväen ja vanhempien näkeminen piristi ihanasti, mutta samalla uuvutti ihan kokonaan. Illalla heidän lähdettyä olin ihan kuitti. Mutta se ei haittaa, koska se ilo minkä tapaamisesta sain kestää pitkään. Toipumiseen meni kaiken kaikkiaan 2 päivää. En ennen sairastumistani olisi voinut ymmärtää tätä olotilaa. Toki ymmärtää kun joku kertoo että on väsynyt. Mutta sen kokonaisvaltaisuus on yllättänyt. Alkuun ärsyynnyin väsymisestä ja tunsin itseni laiskaksi, kun uuvuin niin nopeasti pienistäkin asioista. Kunnes neurologin kanssa monasti keskusteltuani sairaalassa ymmärsin, että fatiikki on tila, jolle en voi mitään vaikka kuinka tahtoisin ja yrittäisin. Nyt olen oppinut ymmärtämään, että mukavatkin asiat, joista ennen sain virtaa, väsyttävät nykyään. Olen myös oppinut hyväksymään, että hauskojen tapahtumien jälkeen tarvitsen lepoa. Onneksi tästä voi toipua ainakin lähelle entistä kuntoa. Siihen on vielä matkaa, mutta tämä opettaa mulle pitkäpinnaisuutta. Halusin tai en :)

Ihana peikonlehti.

Sain tyttäreltä lahjaksi ihanan peikonlehti kaulakorun 💚

Vuosi vaihtuu, mitkä ovat fiilikset?

Vuosi 2021, mitä ensimmäiseksi tulee mieleen? Jee, ihanaa että se on vihdoinkin loppu! 

Ai, miksi? Päällimmäisenä ajatuksena on tuulimyllyjä vastaan taistelu. Se oli rankkaa, kun taistelu jätetään ns. heikoimmalle eli potilaalle/asiakkaalle, jolla on muutenkin haasteita arjen kanssa. Voimaannuttavaa oli että Kela kuitenkin joutui taipumaan ja korjaamaan virheelliset päätökset, mutta vain siksi että olin sinnikäs ja pidin puoleni.

Toinen hyvin raskas asia on ollut luopumisen opettelu ja sopeutuminen nykyiseen olotilaan. Se ei tarkoita luovuttamista. Teen edelleen kaikkeni minkä pystyn toipuakseni. Kysymys on kuitenkin ollut viruksesta, joka nykytilan on aiheuttanut. Eli periaatteessa siitä pitäisi toipua. Painotus sanalla pitäisi. Mutta kukaan ei tiedä miten tässä käy. Asiantuntioillakin on toisistaan poikkeavat mielipiteet koronainfektion jälkitilasta toipumisesta tai sen kestosta. Pientä edistystä on tänä vuonna kuitenkin onneksi tapahtunut, mutta todella pienillä askelilla mennään. En kiellä etteikö välillä ole mielessä käynyt... Tässäkö tämä nyt oli? Olen mm. kuin vanhus, tasapaino on mitä on, liikkuminen hidastunut ja nukun vuorokaudessa enemmän kuin olen valveilla. Eihän elämän tälläistä pitänyt vielä olla??? Ennen itsestään selvät asiat, ovat nykyään haastavia ellei jopa mahdottomia. Musiikki, joka on tärkeä osa elämääni, on ollut livekeikkojen osalta pois laskuista. Ehkä sitten kun taas pääsen keikoille... Sen voisi vaikka muotoilla Vesterisen sanoilla:

"Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa."

Ihminen on outo otus. Voin jäädä miettimään edellä mainitsemiani asioita ja vajota tummiin syvyyksiin... Surkutella itseäni ja pohtia miksi juuri minulle kävi näin? Samalla kierien itsesäälissä. Tai vaihtoehtoisesti voin miettiä miten tästä selvitään ja mitä hyviä asioita tämä vuosi on kaikesta huolimatta tuonut mukanaan? Se ei tarkoita että yrittäisin väenväkisin hakea positiivisia asioita sieltä missä niitä ei ole. Vuosi on ollut raskas, mutta onneksi se ei ole ollut kokonaan tummien värien sävyttämä. Välillä sitä voi olla vaikea muistaa siinä hetkessä, kun kiukuttaa ettei pysty ja kykene asioihin, jotka aikaisemmin ovat sujuneet ilman ongelmia.

Hyvistä asioista tulee mieleen ystävät, kaverit, läheiset... kaikki ihanat ihmiset ❤️ Ei ole väliä onko lähellä vai kaukana. Onko yhteydenpito ollut tapaaminen, puhelu, viestittely, usein tai harvoin... Tänä vuonna on ollut upeita kohtaamisia ja hienoja hetkiä, jonka vuoksi taas muistan kuinka ihanaa elämä on. Ei haittaa vaikka sosiaalisuus väsyttää ja uuvun nopeasti, koska se kuitenkin piristää. Kätken ne kaikki sieluni sopukoihin. Vuosi on jälleen tuonut mukanaan myös uusia tuttavuuksia. Osa on viipynyt hetken samalla polulla ja osa on tullut jäädäkseen pidemmäksi aikaa. Olen jokaisesta lyhyestäkin hetkestä iloinen.

Olen myös kiitollinen kaikesta avusta mitä olen saanut. Välillä on vaikea myöntää että tarvitsee apua tai saatika pyytää sitä. Ihmisen, joka on ollut itsenäinen ja mennä viuhtonut, välillä kovallakin vauhdilla on vaikea pysähtyä ja olla autettavana. Tämä vuosi on ollut kasvun aikaa, välillä kipeääkin ja se jatkuu edelleen. Toisaalta on hienoa, että vieläkin voi oppia itsestä ja muista ihmisistä uusia asioita.

Eihän tämä vuosi nyt ihan mahdoton ollutkaan, kun tarkemmin ajattelee. Olen iloinen ja onnellinen niistä ihmisistä jotka ovat lähelläni, sekä teistä jotka blogiani käyvät lukemassa. Kiitos siitä ❤️ 

Onnea ja iloa vuoteen 2022!

Vuosi lähenee loppuaan

Jääpuikkoja Saaronniemen ison laiturin alla.

Jouluksi saimme koko Suomeen valkean lumipeitteen. Olikin todella kaunista ja valoisaa joulunpyhinä. Jopa aurinkokin näyttäytyi välillä. 

Nilkka oli niin kipeä, etten paljoa ulkona käynyt. Nyt pärjään jo ulkonakin mukavasti. Kyynersauva on nurkassa ja saa ainakin toistaiseksi jäädäkin siinne. Kävelen vain pieniä lenkkejä kerrallaan. Tänään ystäväni ulkoili kanssani Ruissalon Saaronniemessä pienen lenkin. Välillä tuli lunta, räntää tai vettä. Tuuli oli 8m/s. Nautin suunnattomasti luonnon myllerryksestä. 

 

Uimarannan hienoja tyrskyjä.

Epätasainen maasto toi haasteita liikkumiseeni. Tuuli oli navakka, mutta tuntui niin hyvältä kasvoilla. Oikeilla varusteilla ulkoilu oli mukavaa.

 

Rauhaisaa joulua!

Hyvää joulua kaikille!