Piristävää peliseuraa

Battel Sheep pelilauta ja lampaat.

Alkuvuosi on sujunut rivakasti. Fatiikin lääkitystä muutettiin heti alkuvuodesta voimakkaiden sivuoireiden vuoksi. Sen seurauksena alkoivat taas päänsärky, aivosumu ja uupumus lisääntyä. Mutta kestän ne mieluummin kuin lääkityksen sivuoireet. Joista kurjin oli voimakas hikoilu, onneksi kyse ei ollut vaihdevuosista, koska hikoilu on nyt pikkuhiljaa vähentynyt, kun lääkitystä kevennettiin. Samalla muutkin oireet ovat "siedettäviä".

Alkuvuosi meni vähän sumussa, potien päänsärkyä ja samalla unirytmikin meni ihan raiteiltaan. Nyt pikkuhiljaa ollaan taas normirytmissä. Ja jaksan jo keskittyä kirjoittamaan blogiakin. Viime sunnuntaina näin tyttären perhettä pitkästä aikaa. Heillä oli loppuvuodesta flunssakierre, joten ollaan vain soiteltu ja viestitelty. Jälleennäkeminen 5v ja 3v lastenlasten kanssa oli riemukas. Pidettiin pelipäivää, olin ostanut heille Battle Sheepin. Se oli tosi kiva peli. Pikku neiti 5v päihitti meidät aikuiset ihan suvereenisti. Hänen pikkuveli oli mun kanssa joukkueena ja tulimme toiseksi. Tämä on peli joka viihdyttää ja on helppo myös nuorempien oppia. Se on taktiikkapeli ja se voittaa kenellä on eniten lampaita laiduntamassa. Ei se turhaan ole ollut vuonna 2014 vuoden peli.

Battle Sheep pelilauta.

Battle Sheepin lisäksi pelasimme Sushi gota! Sekin oli mukava peli. Tosin huomasin et kahden uuden pelin opettelu oli mulle vähän liikaa ja fatiikki teki tuloaan. Pelaamisen lisäksi päivään mahtui piirtämistä, tarrapallojen viskelyä, kissan (pehmolelu) pesän rakentelua, piilosia ja monenmoista muuta puuhaa. Pikkuväen ja vanhempien näkeminen piristi ihanasti, mutta samalla uuvutti ihan kokonaan. Illalla heidän lähdettyä olin ihan kuitti. Mutta se ei haittaa, koska se ilo minkä tapaamisesta sain kestää pitkään. Toipumiseen meni kaiken kaikkiaan 2 päivää. En ennen sairastumistani olisi voinut ymmärtää tätä olotilaa. Toki ymmärtää kun joku kertoo että on väsynyt. Mutta sen kokonaisvaltaisuus on yllättänyt. Alkuun ärsyynnyin väsymisestä ja tunsin itseni laiskaksi, kun uuvuin niin nopeasti pienistäkin asioista. Kunnes neurologin kanssa monasti keskusteltuani sairaalassa ymmärsin, että fatiikki on tila, jolle en voi mitään vaikka kuinka tahtoisin ja yrittäisin. Nyt olen oppinut ymmärtämään, että mukavatkin asiat, joista ennen sain virtaa, väsyttävät nykyään. Olen myös oppinut hyväksymään, että hauskojen tapahtumien jälkeen tarvitsen lepoa. Onneksi tästä voi toipua ainakin lähelle entistä kuntoa. Siihen on vielä matkaa, mutta tämä opettaa mulle pitkäpinnaisuutta. Halusin tai en :)

Ihana peikonlehti.

Sain tyttäreltä lahjaksi ihanan peikonlehti kaulakorun 💚