Rujo nyrjähdys

TYKSin ensiavussa, kun jalassani on kaunis "saapas".

Liukkaat kelit ovat saapuneet nyt myös Etelä-Suomeen. Keskiviikkona oli todella liukasta. Päivällä menimme ystäväni Satun kanssa ottamaan potrettikuvia Turun linnan sisäpihalle. Oli mukava keli, ei tuullut pahasti, koska olimme linnan muurien suojassa. Valaistuskin oli hyvä, kun auringon edessä oli hento pilviverho. Tykkään kuvata potretteja luonnonvalossa. Satu oli sitä mieltä ettei hänestä saa hyviä kuvia, mutta halusin todistaa, että meistä kaikista saa kauniita kuvia. Vietimme mukavan kuvaushetken ja Satukin oli kuin olikin tyytyväinen kuviin. 

Kuvaamisen jälkeen lähdimme linnan kahvioon teelle. Kun olimme juoneet ja syöneet välipalan, niin aikomukseni oli käydä vielä ennen lähtöä naistenhuoneessa. Koskaan en kuitenkaan sinne asti ehtinyt, kun kaaduin portaissa. Syynä ei suinkaan ollut liukkaus, vaan ihan oma kompurointi sisätiloissa, kun en väsymyksen vuoksi keskittynyt portaisiin, vaan astuin huolimattomasti harhaan. Nilkassa kuului kova rusahdus, tipahdin polvilleni ja siitä kyljelleni lattialle. Kipu oli todella kova. Yritin päästä ylös, mutta henkilökunta tuli hätiin. He toivat pään ja jalan alle peiton ym. jotta saatiin jalka koholle. Mulla oli huono olo, tuntui et taju lähtee. Kenkä otettiin pois, jalka oli turvonnut ja sinisenpuhuva. Sain nopeasti siihen jääpussin. Henkilökunta haki Satun ja soittivat ambulanssin. Sovimme Satun kanssa kameran ym. tavaroiden kuljetuksesta. 

Nilkka sen jälkeen kun siinä oli ollut pari tuntia jääpussi.

Ambulanssi tuli aika nopeasti paikalle ja sitten lähdettiinkin kohti TYKSiä. Lanssissa sain pari kipupiikkiä ja pahin kipu taittui. Pelkäsin että nilkka on murtunut. Päivystyksessä pääsin nopeasti kuvauksiin ja nilkassa ei onneksi näkynyt murtumia. Eli oli onni matkassa. Monella muulla ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri. Päivystyksessä oli tosi paha ruuhka ja moni oli liukkauden takia kaatunut ja murtanut luitaan. Jalka kipsattiin, koska siinä oli tavallista pahempi nivelsidevamma. Päivystävän lääkärin sanoin "rujo nyrjähdys". Kun jalka kipsattiin, sain kauniin sinisen saappaan :) Satun poika haki mut päivysyksestä ja toi kotiin.

Minusta pidettiin todella hyvää huolta, kahvilassa henkilökunta toimi nopeasti ja jalan turvotus saatiin laskemaan. Lanssissa sekä päivystyksessä sain ammattitaitoista ja ystävällistä apua vaikka oli kova ruuhka ja kiire. Parin viikon päästä nilkka kuvataan ja tarkistetaan sen kunto, kun pääsen lääkärin luo.

Keskiviikon episodi on suoraa seurausta siitä, kun fatiikki saa mut nopeasti väsymään sosiaalisissa tilanteissa, vaikka tapaamiset on kivoja ja piristää mun arkea. Ja kun olen väsynyt niin tarkkaavaisuus herpaantuu, kuten tässäkin tapauksessa. En keskittynyt tarpeeksi kävellessäni rappusia ja lopputulos näkyy kuvissa.

Monesta asiasta olen kuitenkin iloinen hyvän hoidon lisäksi. Ensinnäkin se ettei jalassa ole murtumaa. Toiseksi etten kaatunut ulkona kamera kädessä, silloin olisi voinut tulla rumempaa jälkeä kroppaan ja kamerakin olisi ollut vaarassa. Kahvilassa oli onneksi ns. käytävämatto, joka hieman vaimensi iskua. Pääsin lopulta aika vähällä, onneksi en ottanut käsillä vastaan, kuten helposti tulee tehtyä. Ennen kaikkea olen erittäin iloinen ystävistäni, jotka huolehtivat ja kysyvät vointia. Tänäänkin Satu kävi kaupassa ja istui hetken aikaa juttelemassa. Tälläisessä tilanteessa olisi tietty kiva ettei asuisi yksin, mutta kyllähän tässä selvitään, kun on ihania ihmisiä ympärillä ❤️

Mukavaa viikonloppua!

Fatiikin sumentama viikko

Kulunut viikko on ollut tosi mukava, vaikka toisaalta olen nukkunut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Maanantaina otin rauhallisesti, jotta tiistaina jaksaisin leikittää rakkaita lapsenlapsia. Fatiikki (voimakas uupumus) ja aivosumu on jarruttanut eloa jo yli puolitoista vuotta. Nyt vain yritän elää niiden kanssa mahdollisimman siedettävästi. Vaikka olen todella turhautunut olotilaani.

Kaikesta turhautumisesta huolimatta sain tiistaiaamuna hyviä uutisia, kun neurologi kertoi et on hyvät mahdollisuudet toipua kokonaan näistä koronan jälkioireista, vaikka nyt taas eletään pysähtyneisyyden aikaa toipumisen rintamalla. Toisaalta olen tehnyt ahkerasti mulle kuntoutuksessa annettuja harjoitteita, joten ei ihme, että olen tavallista enemmän uupunut. Sairaslomaani jatkettiin ja käynnistä sain uskoa et kyllä tästä selvitään.

Tiistaina illalla olin tyttären luona ja sain unohtaa omat jutut, kun leikin 3v ja 5v jälkikasvun kanssa. Rakennettiin palalapeliä, pelattiin kaninkolopeliä, hulluteltiin ja luettiin satua. Oli tosi mukavaa. Kotiin päästyäni olinkin aivan poikki ja nukahdin sohvalle :)

Torstaina olin taas kuntoutuksessa, jossa käsittelimme mm. toiminnanohjausta, joka on jo työelämästä tuttua. Eli kyse on siitä miten asiat tehdään. Toiminnanohjausta on mm. suunnittelu, organisointi, johtaminen, valvonta ja realististen tavotteiden asettaminen. Mitä nämä tarkoittavat arkielämässä? Niitä ovat mm. harkintakyky, aloitekyky, jaksottaminen ja suunnittelu, jäsentäminen, keskittyminen, itsearviointi, toiminnan muuttaminen,  sekä itsetuntemus. Fatiikki ja aivosumu voivat luoda näihin ongelmia. Itsellä lähinnä ongelmia on keskittymisessä ja toiminnan muuttamisessa (koska olen aika impulssiivinen). Pahimmaksi ongelmiksi koen uupumuksen ja lihasheikkouden. Toipuminen on niin kovin hidasta ja välillä on näitä suvantoaikoja, jotka käyvät hermoon. Yritän kuitenkin koko ajan pitää mieleni positiivisena, jotta jaksan tehdä tarvittavat kuntoutusharjoitteet.

Perjantaina kävin Ippan luona kampaajalla, oli virkistävää jutella ystävän kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Hiukset alkaa pikku hiljaa näyttämään samalta kuin ennenkin. Joten kohta voin alkaa miettimään, josko antaisin hiusten jälleen kasvaa. Päivällä näimme Marikan kanssa, kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumiset. Ihanaa kun elämässä on ihmisiä joiden kanssa saa ja voi antaa vertaistukea. Illaksi menimme taas Turun tuomiokirkkoon arki-illan meditaatioon. Omalta osalta väsymys hankaloitti keskittymistäni. Tilaisuus oli jälleen mukava rauhoittuminen ja siitä oli kiva aloittaa viikonlopun vietto.

Kuvassa Turun tuomiokirkon pitkä käytävä alttarilta pääsisäänkäynnille päin. Sekä hienot pääurut, joissa on 81 erilaista äänikertaa ja 6057 pilliä. Urut ovat Suomen suurimmat soittokoneistoltaan mekaaniset urut ja niiden sanotaan olevan Suomen kallein soitin. Pääurkuja on soitettu vuodesta 1980, kuoriurut ovat vuodelta 1973. Tarkk'ampuja kappelin urut ovat vuodelta 1980. Kaikki ovat Veikko Virtasen rakentamia. Tuomiokirkon pikkuinen urkupositiivi on vuodelta 1959. Maan ainoassa todellisessa katedraaliakustiikassa urut soivat myös alttaritaulun takana, jonne on sijoitettu pääuruista soitettavat kaukourut.

Fatiikki ja aivosumu konkretisoituu itselle arjessa monella tavalla. Yksi esimerkki on tämän blogin kirjoittaminen. Ennen pystyin tuottamaan tekstiä ja kirjoittamaan vaivattomasti muistioita, raportteja, käyttöohjeita ymv. mutta nyt tälläisen lyhyen tekstin laatiminen ja kirjoittaminen vie aikaa välillä parikin tuntia, koska täytyy pitää taukoja, kun ajatus harhailee ja tekstin "punainen lanka" katoaa välillä. Huomaan että tekstissäkin pompin samalla tavalla kuin ajatuksissanikin. Joudun oikolukemaan tekstin monta kertaa ja voi olla, että huomaan virheet tai epäjohdonmukaisuuden vasta seuraavana päivänä. No, miksi sitten kirjoitan? Tämä on itselle tavallaan terapiaa ja auttaa jäsentämään ajatukset. Samalla myös huomaan jos jaksan paremmin tai helpommin tuottaa tekstiä. On myös mukavaa jos jollekin on iloa näistä kirjoituksista. Edellä mainituista syistä en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa jaksa kirjoitta useampaa kertaa viikossa. Siksi kirjoituksissa saattaa olla paljon asiaa, koska ne muhivat viikon aikana mielessä tai puhelimessa ja sit kun tuntuu että jaksaa kirjoittaa niin kirjoitan tänne.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Meditaatiota kirkossa

Kaikkien Pyhien kappeli

Perjantaina olin ystäväni Marikan kanssa Turun tuomiokirkon arki-illan meditaatiossa. Meditoinut olen ennenkin, mutta kirkossa en aiemmin. Meditaatio pidettiin pääkuorissa, eli Kaikkien Pyhien kappelissa. Siellä on Fredrik Westinin maalaama alttaritaulu (aihe: Kristuksen kirkastuminen, joka on varsin yleinen alttaritaulumotiivi. Tapahtuma on kuvailtu muun muassa Matteuksen evankeliumissa) ja Robert Wilhelm Ekmanin tekemiä freskomaalauksia. Upea paikka meditoida. Paikka on kyllä muistorikas koulun joulu- ja kevätjuhlista, ripillekin tuolla on päästy ja kerran olen kävellyt valkoisessa mekossa pitkin keskikäytävää... Se käytävä on piiiiitkä, kuten kuvasta näkyy.

Hyvin pitkä keskikäytävä

1800-luvun kuuluisin tapahtuma Tuomiokirkossa on ollut Turun palo 1827. Tulipalo tuhosi kirkon sisustuksen täysin. Nykyinen ilmiasu on Turun palon jälkeiseltä ajalta. Freskot, alttaritaulu, penkit, jne. huokuvat kaikki 1800-lukua. Piikkiön kirkosta löytyy kopio alttaritaulusta, jollainen Tuomiokirkossa oli ennen Turun paloa.

Turun tuomiokirkko

Turun tuomiokirkko, Suomen kansallispyhäkkö, on sekä arkkipiispan että Turun piispan kotikirkko. Tuomiokirkko on rakennettu monessa osassa. Yleisin arvio syntymäpäivälle on 17. kesäkuuta 1300. Lisäksi se on historian aarreaitta, jossa menneiden sukupolvien kaiut kohtaavat nykyajan ihmisen ja keskiaika limittyy tähän päivään. Tuomiokirkko on rakennettu matalalle Unikankareen kukkulalle. Kirkon pituus on 89 metriä, leveys noin 38 metriä ja korkeus 44,5 metriä. Tornin korkeus on 85,53 metriä. 

Arki-illan meditaatio oli oikein mukava kokemus. Paikkana kirkon pääkuori viritti tunnelman erittäin suosiolliseksi rentoutumiseen ja meditointiin. Tilaisuus oli kuitenkin enemmän ehkä hiljentymistä, koska ohjausta hengitykseen ja rentoutumiseen oli hyvin vähän. Tosin se ei pahemmin häirinnyt, koska olen meditoinut aikaisemminkin, joten ohjaus ei ollut tarpeen. Jäin kuitenkin miettimään, jos joku oli ekaa kertaa meditoimassa, eikä ole aiempaa kokemusta, niin saattaa luulla että meditointi on hiljaa paikallaan istumista 20-30 min. Alussa oli hyvä venyttely jossa avattiin hartiat, kyljet ja yläkroppa. Vetäjä sanoi myös muutaman sanan hengityksestä ja lopussa halukkaat saivat kävellä hidasta meditatiivista kävelyä kuoressa. Sen jälkeen tilaisuus päättyi. Tilaisuudessa oli myös hieman uskonnollista vivahdetta, mutta ei häiritsevässä määrin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi ko. tilaisuutta jos meditointi upeassa kirkossa kiinnostaa. Tuo on ehkä hienoin paikka missä olen koskaan meditoinut ja historian havina saa jo itsessään vaipumaan mukavan rauhalliseen tilaan. Tästä oli hyvä aloittaa viikonloppu.

Taiteen kautta Halloweenistä kirkkohistoriaan

Halloweentunnelmia

Viikonloppu oli hyvin toiminnallinen ja uuvuttava (fatiikin takia). Mutta tänään otan rauhallisemmin.

Perjantaina näin lapsuuden ystäväni ja hänen miehensä. Käytiin vanhoilla huudeilla muistelemassa aikaa mennyttä. Tänä syksynä tuli 49v siitä kun menimme ekalle luokalle. Meillä oli ihana opettaja Sisko Tuominen. Ystävyytemme Nasun kanssa on kestänyt jo 52v. Niihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä. Kuten arvata saattaa.

Turun taidemuseo

Koulumuisteloiden jälkeen suuntasimme Turun taidemuseoon, jossa on Royal Salute ja Pari sanaa keräämisestä -näyttelyt. Nähtävinä on vanhoja tuttuja teoksia ja uusia.

Akseli Gallen-Kallela, Akka ja kissa 1885. Yksi lempitauluistani

Jan De Heem, vanitas-asetelma; pääkallo, kirja ja ruusuja noin 1630

François Boucher, Kylpevä Venus, nymfien ja amoriinien ympäröimänä (ajoittamaton)

Cafe Victorissa käytiin herkullisella rahkakakulla ja limulla

Klassinen näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle päin.

Päivä oli ihana, viime näkemisestä oli vierähtänyt jo tovi. Ihanaa että elämässä on sellaisia ihmisiä jotka ovat tunteneet minut melkein koko ikäni ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Se on arvokasta.

Lauantaina vuorossa oli ystäväni Tupari-Halloween pirskeet ja hauskaa oli. Hieman minua jännitti kun en tuntenut kuin illan emännän. Ei olisi tarvinnut jännittää siellä oli tosi hauskaa ja oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. Teijan koti on kaunis ja hän oli koristellut sen teemaan sopivasti.

Yksityiskohta olohuoneen lampusta

Ilta kului nopeasti ja juttua riitti. Toiset lähtivät vielä illan päätteeksi jatkoille lähikuppilaan. Itse tulin taksilla kotiin.

Sunnuntaina aamulla ystäväni pyysi mukaansa kuvaamaan. Kiersimmekin Varsinais-Suomen kirkkoja. Meillä on aikaisemmin ollut yhteinen blogi, jota olemme kirjoittaneet. Alkuun kuvasimme ja kirjoitimme juttuja kotikaupungistamme Turusta. Mutta ajanpuutteen vuoksi kirjoittaminen jäi. Nykyään kuvaamme paljon muutakin, arkkitehtuuria, potretteja, luontoa ja mikä kumpaakin  sattuu miellyttämään. Meillä on yhteiset instatilit ja fb-sivu ja kummallakin vielä omansa omille jutuille. Yhteinen galleria löytyy ositteesta: parjattuturku.kuvat.fi, instassa meidät löytää: instagram.com/parjattuturku ja instagram.com/parjattuturku_portraits. Omat instatilit löytyy oikealla olevasta sivupalkista.

Mietoisten kirkko (1643) 

Vaikka koko viikonloppu oli mieluisa ja oli mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, niin eilen olin todella väsynyt. Piti kirjoittaa tämä postaus, mutta kirjoittaminen ei onnistunut. Yöllä lihaskivut ja aamulla fatiikki oli kiusana. Helpotti vasta iltapäivällä. Olen siis lepäillyt tänään pääasiasa ja tehnyt pieniä kotiaskareita.

Mukavaa alkanutta viikkoa juuri sinulle :)