Kulunut viikko on ollut tosi mukava, vaikka toisaalta olen nukkunut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Maanantaina otin rauhallisesti, jotta tiistaina jaksaisin leikittää rakkaita lapsenlapsia. Fatiikki (voimakas uupumus) ja aivosumu on jarruttanut eloa jo yli puolitoista vuotta. Nyt vain yritän elää niiden kanssa mahdollisimman siedettävästi. Vaikka olen todella turhautunut olotilaani.
Kaikesta turhautumisesta huolimatta sain tiistaiaamuna hyviä uutisia, kun neurologi kertoi et on hyvät mahdollisuudet toipua kokonaan näistä koronan jälkioireista, vaikka nyt taas eletään pysähtyneisyyden aikaa toipumisen rintamalla. Toisaalta olen tehnyt ahkerasti mulle kuntoutuksessa annettuja harjoitteita, joten ei ihme, että olen tavallista enemmän uupunut. Sairaslomaani jatkettiin ja käynnistä sain uskoa et kyllä tästä selvitään.
Torstaina olin taas kuntoutuksessa, jossa käsittelimme mm. toiminnanohjausta, joka on jo työelämästä tuttua. Eli kyse on siitä miten asiat tehdään. Toiminnanohjausta on mm. suunnittelu, organisointi, johtaminen, valvonta ja realististen tavotteiden asettaminen. Mitä nämä tarkoittavat arkielämässä? Niitä ovat mm. harkintakyky, aloitekyky, jaksottaminen ja suunnittelu, jäsentäminen, keskittyminen, itsearviointi, toiminnan muuttaminen, sekä itsetuntemus. Fatiikki ja aivosumu voivat luoda näihin ongelmia. Itsellä lähinnä ongelmia on keskittymisessä ja toiminnan muuttamisessa (koska olen aika impulssiivinen). Pahimmaksi ongelmiksi koen uupumuksen ja lihasheikkouden. Toipuminen on niin kovin hidasta ja välillä on näitä suvantoaikoja, jotka käyvät hermoon. Yritän kuitenkin koko ajan pitää mieleni positiivisena, jotta jaksan tehdä tarvittavat kuntoutusharjoitteet.
Perjantaina kävin Ippan luona kampaajalla, oli virkistävää jutella ystävän kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Hiukset alkaa pikku hiljaa näyttämään samalta kuin ennenkin. Joten kohta voin alkaa miettimään, josko antaisin hiusten jälleen kasvaa. Päivällä näimme Marikan kanssa, kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumiset. Ihanaa kun elämässä on ihmisiä joiden kanssa saa ja voi antaa vertaistukea. Illaksi menimme taas Turun tuomiokirkkoon arki-illan meditaatioon. Omalta osalta väsymys hankaloitti keskittymistäni. Tilaisuus oli jälleen mukava rauhoittuminen ja siitä oli kiva aloittaa viikonlopun vietto.
Kuvassa Turun tuomiokirkon pitkä käytävä alttarilta pääsisäänkäynnille päin. Sekä hienot pääurut, joissa on 81 erilaista äänikertaa ja 6057 pilliä. Urut ovat Suomen suurimmat soittokoneistoltaan mekaaniset urut ja niiden sanotaan olevan Suomen kallein soitin. Pääurkuja on soitettu vuodesta 1980, kuoriurut ovat vuodelta 1973. Tarkk'ampuja kappelin urut ovat vuodelta 1980. Kaikki ovat Veikko Virtasen rakentamia. Tuomiokirkon pikkuinen urkupositiivi on vuodelta 1959. Maan ainoassa todellisessa katedraaliakustiikassa urut soivat myös alttaritaulun takana, jonne on sijoitettu pääuruista soitettavat kaukourut.
Fatiikki ja aivosumu konkretisoituu itselle arjessa monella tavalla. Yksi esimerkki on tämän blogin kirjoittaminen. Ennen pystyin tuottamaan tekstiä ja kirjoittamaan vaivattomasti muistioita, raportteja, käyttöohjeita ymv. mutta nyt tälläisen lyhyen tekstin laatiminen ja kirjoittaminen vie aikaa välillä parikin tuntia, koska täytyy pitää taukoja, kun ajatus harhailee ja tekstin "punainen lanka" katoaa välillä. Huomaan että tekstissäkin pompin samalla tavalla kuin ajatuksissanikin. Joudun oikolukemaan tekstin monta kertaa ja voi olla, että huomaan virheet tai epäjohdonmukaisuuden vasta seuraavana päivänä. No, miksi sitten kirjoitan? Tämä on itselle tavallaan terapiaa ja auttaa jäsentämään ajatukset. Samalla myös huomaan jos jaksan paremmin tai helpommin tuottaa tekstiä. On myös mukavaa jos jollekin on iloa näistä kirjoituksista. Edellä mainituista syistä en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa jaksa kirjoitta useampaa kertaa viikossa. Siksi kirjoituksissa saattaa olla paljon asiaa, koska ne muhivat viikon aikana mielessä tai puhelimessa ja sit kun tuntuu että jaksaa kirjoittaa niin kirjoitan tänne.
Oikein mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!